lauantai 27. tammikuuta 2018

Olutnallet 30v-lahjaksi


Koko: n. 46
Langat: Novita 7 veljestä
Puikot nro 3,5

Tein toissakesänä yhden parin Karhu-olutsukkia kun entinen työkaverini tilasi sellaiset isälleen synttärilahjaksi. Saman vuoden jouluna näytin kuvaa sukista veljelleni ja hän ikäänkuin tilasi olutsukat myös. Lupasin tehdä sellaiset seuraavaksi jouluksi. Synttärilahjan keksiminen hänelle tuli ajankohtaiseksi juuri ennen joulua ja oli aika pistää Karhu-sukat vartaille.

Laskujeni mukaan tarvitsin varteen tietyn määrän silmukoita eikä yksikään netistä löytämäni Karhu-kuvio ollut sopiva. Piirsin kuvion vähän isommaksi ja sehän on tallessa tässä näin. Numeroita en jaksanut/osannut järkevästi kaavioihin lisätä. Tämä kaavio on 37 ruutua leveä ja 26 korkea.


Sukan taakse tarvitsin tietysti jonkin kuvion myös ja päätin kirjoa sinne saajan nimen ja pyöreän luvun. Toiseen sukkaan tuli toisenlainen teksti; vanhenemisen päivämäärä ja onnittelu. Kirjaimet ja numerot sommittelin enemmän tai vähemmän sopiviksi netistä löytyneiden fonttien perusteella. Nämä kaaviot ovat 36 ruutua leveitä ja 26 korkeita.




Resori sekä varrensuussa että nilkassa on kierrejoustinta, kantapää on tavallinen vahvistettu ja kärkeen valitsin sädekavennuksen. Tässä silmukkamäärät sukassa:

- Varrensuun resori 72s.
- Keltaiset ja punaiset kuviot karhun yllä ja alla: 76s.
- Itse herra Karhu taustateksteineen 78s.
- Nilkan resori 66s.
- Kantapää 32s ja 28krs.
- Terä kiilakavennusten jälkeen 62s ja liekkikuvion kohdalla 66s.

Aavistuksen pienemmilläkin silmukkamäärillä olisi ehkä pärjännyt, mutta paljon vähemmällä määrällä en kunnollisen kokoisissa miesten kirjoneulesukissa lähtisi pelaamaan.

Kärkeen en halunnut pelkkää mustaa, en karhuntassua tai muutakaan ensinnä mieleen tulevaa. Päädyin miehekkääseen liekkikuvioon. Hyvä kaavio lieskoihin löytyi Kaloriinan kamari -blogista.


Vaikka sukat ovatkin aikamoinen sillisalaatti, ei lopputulos ole ihan niin sekava kuin jossain vaiheessa pelkäsin. Aika hyvästi oli näissä hommaa erilaisten kuvioiden, pitkien langanjuoksujen ja vaihtelevien silmukkamäärien takia, mutta valmistuivat kuitenkin melko nopeasti. Kuten kuvistakin saattaa huomata, sukat ovat vähän turhan isot. 

Ehkä Karhu-herrat arvostaisivat seurassaan nautittuja kalsarikännejä? Vain yksi vaivainen Karhu-tölkki tuli ostettua kuvausten rekvisiitaksi. Tölkki tyhjeni joulupöydässsä sukkien saajan toimesta.


maanantai 22. tammikuuta 2018

Joulukortit 2017



Jo vuosien ajan olen tehnyt erilaisia kortteja samalla idealla, virkattuja kuvioita hyödyntäen. Nyt ideana oli virkata joulupallon näköisiä kappaleita ja niille roikotusoksat. Pallojen kiiltävät langat ovat erivärisiä Novitan Paola-langan jämiä ja vihreä lanka 7 veljestä. Viime vuonna askartelin mustapohjaisia joulukortteja, mutta tänä vuonna tyydyin perinteisempiin väreihin.


Kuvassa askartelutarvikkeiden läheisyydessä lymyävä pöllöetiketillä varustettu puteli ei ole pöydällä vain koristeena. Kyseisen säilytysastian sisältämä eliksiiri katosi johonkin askartelun aikana ja on osaltaan syyllinen melkomoisen kolahtaneisiin kuviin, korttien hieman viimeistelemättömään ilmeeseen sekä seuraavana päivänä vallinneeseen heikohkoon oloon. Yöllä kirjoitetut ja koristellut kirjekuoretkin olivat aika lennokkaan näköisiä. Joka tapauksessa kortit löysivät perille Lappeenrantaan, Vaasaan, Kuopioon, Lahteen, Orimattilaan ja Lavialle.

Pikkujoulun pätevä perinne; punaviiniä, puuhastelua, pientä pöhnää.



Yhden kortin mukana kohteeseen lähti jouluisia pöllö-lautasliinoja.


maanantai 25. joulukuuta 2017

Kiroilevat siilit



Joululahjojen ideointi on aina yhtä mielenkiintoista ja samalla ärsyttävää. Sitten jos ja kun on hyviä tai vähemmän hyviä ideoita, ei tahdo aika riittää. Sain kyllä ajoissa idean Kiroileva siili -sukkiin, mutta toteutus jäi tilaustöiden takia viimetinkaan. Viimeinen sukka oli valmis aatonaattona kello 23.51. Sainpa kuitenkin paketoitua äidille ja hänen miehelleen sukat kuusen alle. Ja onhan sitä monesti viimeistä lahjaa väsätty aattonakin!

Kiroilevan siilin kaavio löytyy helposti googlaamalla, taisin käyttämäni kaavion löytää Pinterestistä. Tekstit piirtelin itse sopivan horjuviksi. Sekä siilit että siilien rähinät on kirjottu sukkiin ristipistoin. Kirjonnat on kaikki tehty seiskaveikan mustalla langalla.


Naisen punaiset sukat

Koko: n. 38
Langat: Novita 7 veljestä, Ören Bayan Sweet Baby
Puikot nro 3,5

Arvasin että äiti saa hajotettua edelliset vauvalangasta tekemäni nukkumistossut sopivasti ennen joulua. Ajattelin käyttää tähteeksi jääneen vauvalangan uusiin sukkiin. Koska lanka ei yksin olisi riittänyt, terään valikoitui toiseksi langaksi Novitan 7 veljestä Polaris. Molemmilla langoilla on neulottu aina kolme kerrosta kerrallaan. Tuossa Karnaluksista löydetyssä vauvalangassa on pitkä väriraportti, enkä aikonut täsmätä värejä, mutta vahingossa sukista tuli melkein saman väriset.

Sukkien suun resori on muurahaisenpolkua 60 silmukalla. Resorista tuli sopivan löysä, kuten äiteen yösukissa kai on hyvä olla, jotta sukat saa tarvittaessa helpommin pois jalasta. Sileän neuleen osuudessa on 58 silmukkaa ja alemmassa, 2 kiertäen oikein, 2 nurin -resorissa,  56. Terään jäi kiilakavennusten jälkeen 52 silmukkaa. Kantapää on ristiinvahvennettu ja kärjessä leveä nauhakavennus. Näiden sukkien siili uhoaa tekstillä "ÄRR!!" Voisihan tekstistä paremminkin selvää saada.

Ehkä nämä sukat kestävät äitienpäivään asti? Tai ehkä äiti hiihtelee ne puhki lautalattialla jo ennen sitä? Kyllä, armoton kulutuskulttuuri vallitsee...


Miehen turkoosit sukat

Koko: n. 44
Langat: Novita 7 veljestä 
Puikot: nro 3,5

Näistä miehekkäämmistä versioista en tehnyt yösukkia. Varren ylemmässä kierrejoustin-resorissa on 60 silmukkaa ja alemmassa 63. Varren sileä neule on tehty 64 silmukalla. Terässä on kiilakavennusten jälkeen 60 silmukkaa. Kantapää on vahvennettu ja kärjessä leveä nauhakavennus.

Sukkien turkoosi on 7 veljestä ja terän toinen, kirjava lanka, 7 veljeksen Polarista. Myös näissä sukissa kummallakin värillä on neulottu kolme kerrosta vuorollaan. Tämän siilin sanomana on epäselväksi kirjottu "MURR!!"

Siilit saavat nyt rähistä toisilleen.


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Unikkolapaset


Koko: naisen
Langat: Novita Nalle ja jokin vaaleansininen jämä
Puikot nro 3

Suomen sadan itsenäisen vuoden kunniaksi halusin tehdä itsenäisyyspäivään mennessä jotain enemmän tai vähemmän asiaan liittyvää. Nykyisen lapasvillitykseni takia valitsin tumput. Värien valinta oli helppoa, itsestäänselvää, etten sanoisi.

Suoranaiseksi Marimekko-faniksi en tunnustaudu, mutta pidän monista heidän malleistaan, varsinkin unikosta. Unikkoa löytyy minulta meikkipusseista, verhoista, pöytätabletista ja vanhasta mekosta - ja päätin että kohta sitä löytyy myös lapasista.

Koska Marimekon unikot eivät ole tasamuotoisia vaan viehättävän muotopuolia, arvelin että minäkin osaisin vajavaisesta piirustustaidostani huolimatta piirtää unikkojen summittaiset kaaviot. No, ensimmäiset tuherrokset muistuttivat lähinnä hillosilmäisiä tähtitorttuja ja seuraavat musteläiskätestin läiskiä. Käytin välillä apuna piirtämiseen ja kirjomiseen Kun äiti kelaa -blogin Marisukkien unikkokaavioita.

Unikot on kirjottu lapasiin ristipistoin. Koska lapasen sisäpuoli jää väkisin vähän kovaksi ristipistojen takia, päätin tehdä tuplalapaset. Päällimmäiset lapaset on siis tarkoituksella neulottu vähän isommiksi, niin jäi myös tilaa kirjonnalle ja aluslapaselle. Päällislapasessa on silmukoita 58 ja peukalossa 24. Aluslapasissa on silmukoita 52, peukalossa 21. Alle tulevissa lapasissa on vähän pidempi varsi, jotta sininen reunus näkyy päällislapasen alta. Kaikki langat, paitsi unikkojen keskustoissa käytetty vaaleansininen, ovat Nallea. 


Neulomisen kannalta nämä lapaset olivat hyvinkin tylsät tehdä, nirkkoreunan jälkeen pelkkää sileää, aukkopeukalo ja leveä nauhakavennus. Kovin käytännölliset nämä tumput eivät myöskään ole, mutta sehän ei ollutkaan pääasia. Värit olivat olennaiset ja niihin olen tyytyväinen. Halusin ehdottomasti kuvata nämä lapaset ulkona. Taustana ja rekvisiittana toimii itäsuomalainen metsähtävä maisema.


Erinomaista itsenäisyyspäivää!


lauantai 18. marraskuuta 2017

Tulppaanilapaset


Koko: naiselle
Langat: Novita 7 veljestä + muutama jämä samaa paksuutta
Koukku ja puikot nro 3,5

Tein kerran sukat, joiden varret toteutin tulppaanivirkkauksena. (Ne sukat ovat muuten jo hetken odottaneet vuoroaan tulla ikuistetuksi tänne.) Arvelin samojen tulppaanien sopivan myös lapasen varteen. Tulppaanivirkkauksen ohje löytyy ainakin hakusanalla "tulip crochet chart". Ohje on tasona virkattavaksi, mutta se on helppo muuntaa pyöröksikin.

Koska virkattu varsi ei pahemmin jousta, käytin aika reipasta silmukkamäärää; 45 silmukkaan mahtuu 15 tulppaania. Virkkauksen reunasta on poimittu 44 silmukkaa 2 oikein 2 nurin -joustimeen. 44 silmukalla jatkoinkin ja äänestin keskenäni jatkoon intialaisen peukalokiilan ja leveän nauhakavennuksen.

Halusin tulppaanin myös lapasen kämmenosaan. Etsin ja löysin tuhat ja yksi ihanaa tulppaanikuvaa ja lopulta yhdestä tulppaanikimpun sisältävästä ristipistokuvasta piirtelin itselleni sopivan kokoisen ja näköisen kukan. Kirjoessa en kylläkään noudattanut piirrosta ihan orjallisesti...


Koska en saa silmää miellyttävää jälkeä aikaan silmukoita jäljentämällä, päätin kokeilla tulppaanien kirjomiseen ristipistoja ja pääsinkin mielestäni parempaam lopputulokseen. Kuvion kohta on paksumpi kuin silmukoita jäljentämällä tehty, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Kaikki kukissa käytetyt langat löytyivät jämälankakopasta. Voin kuvitella, että perinteisemmän näköinen punainen tulppaani on monien mieleen, itse pidän sinisestä enemmän. Sininen horsma on myös siistimpi, koska se on tehty punaisen jälkeen ja työnjälki parani harjoittelemalla.


Tumppujen valmistuttua totesin että lapasten kämmen ja varsi ovat vähän kuin eri paria. Varsi saisi olla elegantimpi, mutta tehty mikä tehty. Ehkä värien käyttöä voisi joskus vähän harkita.

Lahjoitin nämä lapaset säänkestävine tulppaaneineen KKY:n huutokauppaan, jonka tuotot menevät kodittomien koirien hyväksi Romaniaan. On kivaa kun voi harrastuksellaan auttaakin ja kaikkein mieluiten autan eläimiä.


maanantai 23. lokakuuta 2017

Happoradio-lapaset I



Koko: naisen
Langat: Novita 7 veljestä
Puikot nro 3,5

Elämässäni on muutamia intohimoja. Käsityöt ja musiikki, kaksi mainitakseni. Niiden yhdistäminen oli sangen hauskaa. Happoradio-lapasia olen mietiskellyt pitkään ja yhdet aloitinkin jokunen vuosi sitten, mutta silloin eivät vielä taitoni riittäneet. Happoradio-fiksaatiooni kummemmin uppoutumatta voin todeta fanittaneeni heitä jo yli 7 vuotta ja nähneeni tähän mennessä 47 keikkaa 6,5 vuoden aikana. Loppua ei näy.

Nyt kirjoneuleosaamiseni on suhteellisen kohdillaan ja koitti aika uudestaan perehtyä bändi-aiheisiin tekeleisiin. Musta ja valkoinen olivat tässä tapauksessa luontevin valinta. Olen aina vierastanut mustan ja valkoisen yhdistelmää, koska olen nähnyt kammottavia kirjoneuletöitä (anteeksi nyt vaan...) joissa musta kuultaa valkoisen takaa ja koko työ näyttää aneemiselta, ohuelta ja rumalta. No, kaikkea pitää kokeilla! Mustan ja valkoisen yhdistelmä on näköjään oikein käytettynä muhkea ja mahtava ja tulen käyttämään sitä vastakin! No, itseasiassa seuraava työ samoilla väreillä on nyt tekeillä, ellei jo valmis...


Lapasten kirjoneuleosuuksista sananen. Ruutupiirrokset ovat olemassa sotkuisina muistiinpanoina ja joskus voisin ne tännekin tallentaa. Kuviot on piirretty itse tiedon valtatien kuvahakua hyödyksi käyttäen. Ranne alkaa nirkkoreunalla ja jo siinä kohtaa toisessa lapasessa onnistuin laskemaan kerrokset väärin. Myöhemmin eräässä kuviossa tapahtunut räikeähkö kerroslaskuvirhe varmisti sen että nämä laappaset jäävät itselleni.

Pianon (tai jonkun sellaisen värkin) koskettimet halusin ehdottomasti ranteeseen ja sain piirtää koskettimet ainakin kolmeen kertaan ennen kuin sain aikaan näihin lapasiin sopivat. Nuottejakin toki pitää musiikki-lapasissa olla, se oli itsestään selvä valinta. Nuoteistahan en ymmärrä mitään, ala-asteen nokkahuilu-harjoituksissakin huijasin osaavani nuotit, mutta oikeasti opettelin vain soitettavat kappaleet ulkoa ja kokeissa olin seuraavinani kirjasta nuotteja. Näin ollen en tosiaankaan tiedä mitä riitasointua lapasteni nuotit kenties soittavat.

Vasemman käden lapasessa majaileva tikku-ukko oli pakko tallentaa lapasiin, koska sen takia. Tikku-ukko liittyy tähän bändiin olennaisesti. Ja kyllä, tikkiksen toisen käden kuuluukin olla vähän pidempi kuin toisen. Sitten taas ei, tikkiksen vasemman jalan ei kuuluisi näyttää halvaantuneelta. Tein ukkelin silmukoita jäljentämällä ja kyseinen tekniikka vain ei ole minulla lapasessa vaikka yritys ei suinkaan ollut ensimmäinen.

Oikean käden lapasen kärkeen kirjaimet on tehty kirjoneulomalla ja tästä syystä lapaset ovat myös kämmenpuolelta keskenään erilaiset. Kirjoneuletta varten lankaa piti kuljettaa kämmenpuolella ja siksi oli keksittävä kuvio myös sille puolelle. Kirjaimet HR eivät kai tässä tapauksessa kaipaa selittelyjä? Lapasissa on aukkopeukalo, koska en ole vielä opetellut kiilapeukalon tekoa kirjoneulelapasiin.


Tämän kokeilun tuloksena sain aikaan mukavat lapaset, jotka sopivat käteeni erittäin hyvin ja joista on hyvä jatkaa tuotekehittelyä samassa aihepiirissä.

Lapaset ovat jo nähneet kolme keikkareissua, Espoo, Helsinki ja uudestaan Helsinki, narikasta käsin tietysti itse actionin. Keikoilta lähtiessä on kyllä useimmiten ollut niin kuuma, ettei ole tarvinnut lapasia iskeä käsiin ihan saman tien.

Mustavalkoinen sopii tämän kaltaisiin töihin hyvin, mutta voisiko muitakin värivaihtoehtoja harkita?


Ponchopaita


Koko: xxl
Lanka: Novita Cotton Soft Color
Koukku nro 3,5

Äiti on jo jonkin aikaa ollut vailla "ponkkoa" ja minä kaipaillut ohjetta ja inspiraatiota sellaisen tekemiseen. Novitan kesä 2017 -lehdessä tuli vastaan kivan näköinen ohje (nro 18) ja se kelpasi myös vaatteen vastaanottajalle sillä ehdolla että hän saa valita värin itse. Väriksi valikoitui ei niin kovin yllättäen lilan ja valkoisen kirjava Cotton Soft Color. Malli on todella helppo ja pitkä haarapylväs saa aikaan näyttävän ja ilmavan lopputuloksen. Cotton Soft on mukavan tuntuista lankaa virkata.

Koska mielikuvani ponchosta on ollut (ja on oikeastaan edelleen) värikäs, kolmiomainen, hihattoman telttamainen vaate, ei tämä mielestäni ole täysiverinen poncho. Siksi nimesin sen nyt ponchopaidaksi.


Etu- ja takakappaleet on virkattu erillisinä ja ohjeen vastaisesti ommeltu yhteen. Ohjeen mukaan kappaleet olisi kiinnitetty toisiinsa vain napeilla, mutta mielestäni se on hieman epävarma kiinnitystapa liikkuvaista elämää viettävälle ja päädyimme varmempiin, ommeltuihin saumoihin. Koska vaatetta oli hyvä sovittaa äidin päälle ennen kappaleiden yhdistämistä (ja ehkä myös koska inhoan ompelemista), ompelu tapahtui vaatteen omistajan itsensä toimesta. Tämä tehtiin juuri ennen Heinolan kesäteatterin näytöksen alkua seurueemme kolmannen jäsenen ollessa varma ettemme koskaan ehdi teatteriin.

Pistoja hieman pidentämällä ehdimme hyvinkin näytökseen ja esityksen jälkeen suuntana oli Lahti. Kauppatorilla lymysi niin sopivan värinen kukkapuska, että oli pakko pitää pienet muotikuvaukset.


Ilmeisesti tämä vaatekappale on käyttökelpoinen, koska se on Heinolan kesäteatterin ja Lahden keskustan lisäksi nähty seikkailemassa ainakin Mikkelin Naisvuoren näkötornissa ja kesäteatterissa, raahautumassa Heinolan vesitornin kukkulalle, siemailemassa virvokkeita eräissä Heinolan ravitsemusliikkeissä ja nauttimassa korkeakulttuurista Espoon Sellosalissa.